Lähdimme aamusta liikkeelle kohti Britanniaa eli Gibraltaria. Koko aluehan on sellainen suuri kivi Espanjan rannikolla, jolla on ollut asutusta kuulemma jo 950 ennen ajanlakun alkua. V. 1501 alue liitettiin Espanjaan, mutta v. 1607 Espanja menetti alueen hallinnan ja vuonna 1713 Utrechtin sopimuksessa alue liitettiin lopullisesti Britanniaan. Gibraltarista on kiitelty senkin jälkeen ja Espanja on mm. piirittänyt isoa kiveä, mutta brittiläiset eivät ole antaneet periksi ja niin alue kuuluu yhä Britannialle.
Matka Fuengirolasta kesti vähän yli tunnin, kun emme menneet tietullitietä pitkin, joka olisi varmaankin ollut vähän nopeampi. Jätimme auton Espanjan puolelle parkkiin tienposkeen, koska jonotus Gibraltarille näytti taaskin kohtuuttomalta. Gibraltarillehan vie yksi ainoa tie ja koska kyseessä on maiden raja ja ilmeisesti joku muodollinen Shengenraja, matkaa hidastuttaa tullin ja rajavalvonnan toimet. Laitoimme siis 5 euroa parkkimittariin ja lähdimme käppäilemään kohti Britanniaa. Matkalla meiltä kysyttiin passit ja pääsimme ylittämään Gibraltarin ainoan lentokentän kiitorataa.
Koska Gibraltar on niin käsittämättömän pieni maa-alueeltaan, on paikallinen hautausmaakin sijoitettu kiitoradan viereen. Emme päässeet sitä lähietäisyydeltä katsomaan, mutta kaukaa katsottuna näyttää hautausmaaksi vähän oudolta, että sen ympärillä on muovisia betoniporsaita ja lentokoneita tulee ja menee tasaseen tahtiin.
Kävelimme kaupunkiin läpi tunnelin, joka on aikoinaan ollut ainoa sisäänkäynti kaupunkiin. Tunnelin jälkeen tulee ihan selkeästi Espanjasta Britanniaan. Sen kertoo tietenkin jo Britannian kuuluisat punaiset postilaatikot ja puhelinkioskit, mutta myös se, että englantia kuulee aika paljon ja kanssakulkijoissa näkee tyypillisiä englantilaisen näköisiä immeisiä. Liikenne täällä on kuitenkin oikeanpuoleista toisin kuin muualla Britanniassa.
Gibraltarin maapinta-alaa on kasvatettu täyttämällä merta ja rakentamalla syntyneelle maa-alueelle kerrostaloja.
Kävelimme kaupungin kapeata ostoskatua pitkin etelään päin ja poikkesimme aina silloin tällöin tutkimaan kauppojen antimia. Kaupoissa kaikki hinnat mainitaan yleensä puntina, mutta maksaa voi punnilla tai euroilla. Istahdimme lounaalle englantilaiseen pubiin, jossa söimme perinteisesti Fish&Chipsit. Ihan oli hyvät ruuat, mutta ei yhtähyvät kuin aikoinaan Skotlannissa, missä kaupan päälle lokki paskoi kaverimme Jarin olkapäälle. ☺
Saavuimme kaupungin toiseen päähän parin kiertotien kautta ja päätimme mennä Gondolihissillä ylös kivelle katsomaan maisemia. Vähän se koppahissin ja vaijereiden yhdistelmä pelotti, mutta oikeastaan matka meni loistavasti ja ei enää kyydissä pelottanut juurikaan. Koppihissin kuljettaja oli huomattavan kohtelias brittimies, joka tarjosi minulle purkkaa, kun huomasi, että yritän saada korvat aukeamaan.
Huipulta maisemat olivat huikaisevat. Marokko näkyy kohtuullisen selvästi ja tarkkasilmäiset erottavat Ceutan kaupungin Afrikan mantereella (Ceuta sijaitsee siis toisella puolella Gibraltarin salmea ja kuuluu Espanjalle). Espanjasta pääsee Afrikan mantereelle katamaraanilla monta kertaa päivässä. Espanjallehan se on maan sisäistä liikennettä. Ceutasta pääsee pienillä rajamuodollisuuksilla Marokon puolelle. Ja se onkin sit ihan eri juttu…
Näimme myös niitä kuuluisia apinoita, jotka käppäilivät ihmisten keskuudessa ihan kuin kotonaan – missä ne tietysti olivatkin. Apinoiden syöttäminen on rangaistuksen uhalla kielletty. Näköalapaikan apinat on nimetty ja esitelty seinälle laitetuissa kuvissa, mutta emme tehneet sinunkauppoja niiden kanssa. Seurasimme myös kahden poikasen leikkiä erään rakennuksen katolla. Söpöjä olivat he!
Alastulomatka sujui sekin hyvin ja lähdimme kävelemään kohti autoamme. Ylitimme taas kiitoradan ja itse asiassa olimme viimeisiä jalankulkijoita, jotka pääsivät yli ennen kuin kiitorata suljettiin lähtevän British Airwaysin koneen tieltä. Päätimme jäädä seuraamaan koneen lähtöä, sillä kuka voi enää nykyään sanoa, että on seurannut lentokoneen lähtöä kiitoradan vieressä ja vielä ihan luvallisesti. Oli ihan vaikuttava näky.
Starttasimme auton ja päätimme ajaa Marbellan El Corte del Inglesiin, koska ennen vuoden vaihdetta kävimme ko. kaupassa ostoksilla ja saimme lahjakortin, johon oli ladattu 17 euroa rahaa käytettäväksi 2.-6.1.2012 välisenä aikana.
Kun pääsimme hotellille, olimme aivan puhki. Koko päivä oli kävelty ja vaikka auringossa olikin lämmintä niin varjossa alkoi tosi pian olemaan viileätä.
Tarina jatkuu…
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 