HJK ilmoitti keskiviikkona irtisanoneensa Mika Lehkosuon päävalmentajan paikalta. Tilalle tulee Toni Koskelan Rovaniemen Palloseuran peräsimestä.
HJK:n keskiviikkoaamuinen ilmoitus lehdistötilaisuuden järjestämisestä ei tullut kenellekään yllätyksenä. Uutista Mika Lehkosuon potkuista oli odotettu helsinkiläisseuran suunnalta jo jonkin aikaa.
Omissa soi koko ajan, pelinrakentelu takelteli, vastustajan prässin purkaminen oli koko ajan vaikeampaa ja kannattajat olivat kääntyneet omiaan vastaan. Mika Lehkosuosta, tuosta omasta pojasta, joka oli viisi vuotta aiemmin saapunut Klubiin vapauttamaan tämän ison pahan Sixten Boströmin otteesta, oli kasvanut HJK:n faneille vähintään yhtä suuri paholainen kuin edeltäjästään.
Bana-pallosta oli tullut kirosana, josta haluttiin eroon. HJK:n johdolla ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin tämä ratkaisu.
HJK:n kausi lähti alusta alkaen väärälle uralle. Suomen cupista tuli lähtö jo aikaisin. Sarja-avauksessa se kaatoi kotonaan FC Interin, mutta esitys jätti paljon kysymysmerkkejä. Toisella sarjakierroksella IFK Mariehamn kaatui Helsingissä viime hetken nousun ansiosta. Tuo voitto huhtikuun alusta onkin edelleen Klubin viimeisin voitto.
Sitten tuli kaksi maalitonta vierastasapeliä, joista raitapaidat saivat kiittää erinomaisesti torjunutta Maksim Rudakovia. Viimeistään 1-1-tasapeli derbyssä HIFK:ta vastaan kertoi HJK:n ongelmien syvyydestä, kun naapuriseura otti pelin toisella jaksolla haltuunsa. Tätä seurasi turpaanottojuhla vapun alla Turun Veritas Stadionilla ja loppu on ollut siitä lähtien Lehkosuon lähdön odottelua.
Kuinka tässä näin kävi?
Mutta miten HJK:sta tuli reilussa kuukaudessa koko jalkapalloilevan Suomen vitsi, jonka taaperrus yhdisti lappalaista poronhoitajaa ja kenkäänsä heiluttavaa lahtelaista pallopoikaa?
Ensinnäkin Mika Lehkosuo on loistava valmentaja, jonka saavutukset suomalaisessa jalkapallossa ovat kiistattomat. Hän nosti vuonna 2014 HJK:n mestariksi, tultuaan puikkoihin kesken kauden ja valittiin samana vuonna vuoden valmentajaksi. Viimeisenä kahtena syksynä parjattu Bana-pallo on huipentunut mestaruusjuhliin. Kaikki tämä sen häikäisevän työn jälkeen mitä hän oli ensin tehnyt Hongan peräsimessä.
Nämä eivät kuitenkaan riittäneet HJK:lle. Syksyn 2014 Eurooppa-liigan lohkovaihe sokaisi seurajohdon, jonka jälkeen eurooppalaisesta lohkosta tuli HJK:lle sen ainoa menestyksen mittari – pakkomielle.
Kun kausien 2015 ja 2016 mestaruudet valuivat muualle ja euroglooriaa ei päästy Töölössä enää maistamaan, jäi Lehkosuon flirttailu HJK:n kanssa lopulta varsin lyhyeksi. HJK:n valmentaminen on yksi tämän valtakunnan haastavimmista työtehtävistä. Jos voitat, niin sinun pitikin voittaa, mutta todennäköisesti tavassasi voittaa on ollut silti jotain vikaa. Jos et voita, olet taktisesti kyvytön ihminen, jolla ei ole kykyä hallita persoonia ja et ylipäätään ymmärrä jalkapallosta.
Lehkosuon työtilannetta ei taatusti myöskään helpottanut se, että kahden peräkkäisen Suomen mestaruuden jälkeen HJK kartoitti suhteellisen avoimesti jo itselleen uutta päävalmentajaa, vaikka Lehkosuon sopimusta oli tuossa vaiheessa vielä yli vuosi jäljellä.
Lehkosuo muuttui talven aikana keikkatyöntekijäksi, joka tiesi, ettei edes se kuuluisa eurooppalainen lohkovaihe tulisi häntä enää pelastamaan. Samaan aikaan seurajohto odotti avainpelaajien hankinnassa aivan kauden alun viimeisille metreille. Tästä huolimatta uusien hankintojen soveltuvuudesta HJK:hon tai ylipäätään suomalaiseen jalkapalloon ei varmuudella tiennyt kukaan. Kun isoon rooliin kaavailtu Riku Riski vielä loukkaantui avausottelussa, alkoivat asiat mennä vaikeaksi.
Marco Buenon ja Harmeet Singhin kaltaisia pelaajia saa houkuteltua Suomeen kahdella asialla: mestaruudella ja mahdollisuudella pelata europelejä. Kun ensimmäinen alkaa karata, menee myös usko jälkimmäiseen. Jäljelle ei jää mitään. Sama koskee myös muita ei Klubi-taustaisia Helsinkiin saapuvia pelaajia.
Kun homma menee vaikeaksi, tarvitaan pelaajia, joille logo merkitsee. Vastuuta ovat kuitenkin kantaneet pelaajat, joille HJK ei ole tarjonnut sitä mitä he olivat tulleet Töölöstä hakemaan ja heidän ajatuksensa ovat jo muualla. Heitä on valmentanut henkilö, jolla on ollut kengän kuva persauksissa jo jonkin aikaa. Lopputulos on nähdyn kaltainen.
Fanien täytyy saada purkaa kiukkunsa johonkin, mutta tietyllä tavalla Lehkosuolle avautuminen oli aivan yhtä loogista, kun haukkuisi SOLlin vuokratyöntekijän sen takia, kun Posti ei kulje. Ongelmat ovat paljon syvemmällä.
Riihilahdelta oikea liike
Keskiviikkoisessa lehdistötilaisuudessa HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti korosti, että Toni Koskela oli ainoa kotimainen vaihtoehto. Hän myös alleviivasi Koskelan HJK-taustan tärkeyttä sekä sitä, kuinka Koskela on erinomainen henkilö jatkamaan HJK:n pelaajapolkua junioreista edustusjoukkueeseen. Voisivat olla korulauseita, mutta myös varmasti totta.
HJK:ssakin on herätty siihen, että laadukkaita HJK-kasvatteja jää nyt edustusjoukkueen ulkopuolelle ja he puhkeavat kukkaan jossain muussa Veikkausliigajoukkueessa. Lassi Lappalainen hyvänä esimerkkinä ja hänen fiiliksensä voi vain kuvitella, kun Toni Koskela astelee torstaina HJK:n koppiin.
Koskela olikin erinomainen haku HJK:lta, mutta samalla täysin poikkeuksellinen tapaus suomalaisessa jalkapallossa. Maassamme valmentajan hommaaminen toisesta seurasta kesken kauden on äärimmäisen harvinaista. Koskelan sopimus Rovaniemen Palloseuran kanssa ulottui vuoteen 2020 asti, joten HJK:n on täytynyt kaivaa lompakkoaan Koskelan sopimuksen purkamiseksi.
RoPSin puheenjohtajan Risto Nivan mukaan, Koskelasta saatu korvaus on suomalaisessa jalkapallossa ennennäkemättömän suuri. Sen tarkemmin tuota ei olla avattu. Totuus voi melkeinpä olla mitä tahansa kuusinumeroisen summan ja Saludo-paketin välillä, koska Suomessa valmentajia ei ole Mixu Paatelaisen Hibernian-siirron lisäksi liikkunut kesken sopimuskauden.
Niva on kuitenkin mitä luultavimmin ymmärtänyt HJK:n pakkoraon, ottanut siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti ja saanut käsiinsä summan, jolla kehittää pitkäjänteisesti rovaniemeläistä jalkapalloa. Samaan aikaan Toni Koskela pakkaa laukkunsa yhdessä perheensä kanssa ja lähtee takaisin Helsinkiin kehittämään HJK:n peliä. Kumpi tämän kaupan voitti, RoPS vai HJK, sen me näemme parin vuoden päästä.
Niin ja miten sitten Mika Lehkosuon käy? Hänenä pitäisin puhelimessa virran päällä, sillä yksi parhaista suomalaisista valmentajista on tällä hetkellä vapaana.
Artikkelikuva – Arno Hämäläinen
