Vapusta selviytymisen kunniaksi ajattelin julkaista pienen dialoginpätkän, jonka kävin tekstiviestien välityksellä muutama vuosi sitten Uudessa Seelannissa. Huomatkaa heittäytymiseni natiivikielenkäyttöön:

Tuntematon = T
Minä = M

T: ”Hey jo wat u up 2”
M: ”Jo, who r u?”

T: ”Shannon u idiot memba we pik u up in da morning”

M: ”I tink u got the wrong numba”

T: ”tru? whos dis den”

M: ”Dis is miko fro Pukekohe. Not who you were lookin 4”

T: ”Um no wat a waste of muney damn oh wel was nice talking 2 u catch”

Katsoin myös tänään kaksi leffaa Elokuva-arkistossa. Bergmanin Mansikkapaikan ja Lynchin Eraserheadin. Koska elokuvat ovat helposti vertailukelpoisia, kun molemmat ovat mustavalkoisia ja noin 90 minuuttia pitkiä tuomitsen, että Mansikkapaikka oli parempi. Sen opetus kaikille meille on, että elämää kannattaa reflektoida nyt, kun vielä olemme nuoria, eikä vasta jälkijättöisesti elämän ehtoona. Ei tarvitse katua.

Ruotsin suur-B:n elokuva on myös tulvillaan hersyvän osuvaa dialogia ja mainioita persoonia. Esimerkiksi liftarikolmikko, jossa molemmat miehet ovat rakastuneet tomeraan vaaleaan tyttöön ja käyvät periaatekeskusteluja jumalan olemassaolosta hivelee katsojan makuhermoja. ’Nautittava’ on ehkä adjektiivi, joka parhaiten kuvaa elokuvaa, vaikka siinä on ihan vakavahko teema riemastuttavuutensa taustalla.