Kukaan ei tiedä aivan tarkasti, miksi sudet ulvovat. Ilmeisesti ulvominen vahvistaa susilauman keskinäisiä siteitä. Ulvomalla lauma myös ilmoittaa sijainnistaan ja voimastaan muille laumoille. Laumasta eksyneet sudet saattavat myös ulvoa omaa joukkoaan takaisin kokoon.
Jostain historian hämäristä ulvomisen jalo taito periytyy edelleen myös koirille. Joillain yksilöillä vaiston saattaa herättää yksin jääminen (ei kauheen kiva naapurien kannalta!), toisilla jokin voimakas, ulvontaa muistuttava ääni. Osa koirista ei ulvo lainkaan.
Osmon alkukantaiset sudenvaistot heräsivät eilen päivälenkillä, kun kävelimme aivan tunnariaan soittelevan jäätelöauton vierestä. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun koiruus jätskiautomelodian kuullessaan oikaisi kaulansa, laittoi silmät viiruiksi ja päästi ilmoille oikean vertahyytävän susikutsun: OUUUUUU!!!! Ja samalla koira tepsutteli hihnassa ihan muina miehinä ja häntä pysyssä eteenpäin. Ilmeisesti laumaamme siis kuuluu nykyään myös jätskiauto…?!
^Tällaista oli eilen Ikeassa. Pete teki ostokset ja minä koulutin ja juoksutin koiraa kevätkylvöjä odottavalla sänkipellolla. Ikea-reissut ovat varmasti jatkossakin Osmon mieleen. 😉
Osmo & Vire 
Hee, meillä saman reaktion aiheuttavat erilaiset hälytysajoneuvot. Ensimmäisen kerran kun kuulin Urhon ulvovan, en voinut uskoa äänen tulevan omasta koirastani. Nauroin kippurassa (tietenkin julkisella paikalla), mutta se oli vaan NIIN huvittavaa! Ääni on jotenkin epätodellinen, sellainen matala, syvä – ja oikeastaan aika susimainen, hui 🙂
Just niin! Ihan uskomaton saundi, eikä kuulostanut yhtään meidän omalta pikku posmottimelta vaan joltain alkukantaiselta Eläimeltä! Eipä siinä silti voinu kuin nauraa!